Kun viime postauksessa käsittelimme vitamiinien imeytymistä, niiden toimintaa elimistössämme ja luonnollisen sekä synteettisen vitamiinin eroja, niin nyt tämä blogiartikkeli koskee vitamiinien puutosta, siihen johtavia syitä ja mahdollisia seurauksia. Vitamiinien saantisuositukset ja -määrät ovat yleisesti ottaen hyvin pieniä: puhutaan muutamasta tai muutamasta kymmenestä mikrogrammasta. Määrät voivat kuulostaa monen korvaan hyvinkin pieniltä ja olemattomilta, mutta nuo määrät ovat elimistöllemme elintärkeitä ja kehomme toiminnan kannalta erityisen merkityksellisiä. Uskomatonta kyllä, mutta kehomme kykenee itse säätelemään vitamiinien imeytymistä ja niiden kuljetusta sekä varastointia. Myöskin aineenvaihduntamme pystyy hajottamaan vitamiineja, sillä vitamiinit ovat orgaanisia yhdisteitä. Monet vitamiinit imeytyvätkin suolesta kuljetusproteiinien avulla.
Usein vitamiinien vähäinen saanti saattaa elimistömme puutostilaan. Ensin vitamiinien vähäinen saanti kuluttaa vitamiinivarastomme tyhjiin, mikä pitkittyessään johtaa biokemiallisten reaktioiden sekä solujen toimintojen häiriintymiseen. Oireista ei aina ole selviä merkkejä ja ne voi olla haasteellista havaita, mutta osalle voi vitamiinien puutoksesta syntyä erilaisia kliinisiä oireita. Eri vitamiinien puutostilat eivät kulje samaan tahtiin muiden kanssa, vaan vitamiinien puutostilat kehittyvät kehossamme eri tahtiin. Tähän vaikuttaa esimerkiksi se, että kehomme kyky ravintoaineiden varastointiin on erilainen ja niiden käsittely on erilaista. Mikä vaikuttaa vitamiinien imeytymiseen? Esimerkiksi ruuansulatuskanavan ongelmat voivat hidastaa tai jopa estää vitamiinien imeytymisen, jolloin puutoksia esiintyy helpommin. Suoliston hyvinvointi on merkittävä tekijä vitamiinien imeytyvyyden kannalta, joten on tärkeää pitää kehostaan kokonaisvaltaisesti hyvää huolta! Vitamiinien puutoksesta puhuttaessa voidaan käyttää kahta käsitettä: primaarinen ja sekundaarinen. Primaariseen vitamiinien puutokseen syitä voi olla esimerkiksi liian vähäinen ravinnon saanti, liian yksipuolisen ruokavalio, ravintoaineiden liukeneminen tai mahdollisesti niiden tuhoutuminen prosessoinnin aikana. Sekundaarisella puutoksella viitataan taas erilaisiin ravintoaineiden käytön haasteisiin, kuten yllämainitut ruuansulatuskanavan ongelmat, suolisto-ongelmat tai ravintoaineiden tarpeen lisääntyminen (mm. raskaus, imetys). Esimerkiksi joissakin sairauksissa ja imetyshäiriöissä rasvaliukoiset vitamiinit eivät kykene kunnolla imeytymään kehoomme, sillä näiden vitamiinien imeytyminen edellyttää sappinesteen eritystä. Vitamiinien imeytyminen voi häiriintyä myöskin solutasolla, jolloin kehomme ei kykene käyttämään ravintoaineita oikealla tavalla hyödyksi. Merkittävin tekijä vitamiinien riittävän saannin takaamiseksi on monipuolinen ja terveellinen ruokavalio, mutta sitä voi olla hyvä tarvittaessa täydentää laadukkaalla ravintolisällä, mikä sisältää luonnollisia hyvin imeytyviä vitamiineja.
Vitamiineja on kahta eri tyyppiä: vesiliukoisia ja rasvaliukoisia. Rasvaliukoisia ovat A-, D-, E- ja K-vitamiinit, vesiliukoisia taas C- ja B-ryhmän vitamiinit (B1, B2, B3, B5, B6, B8, B9 ja B12).
Vesiliukoisia vitamiineja kehomme ei kykene varastoimaan elimistöömme toisin kuin rasvaliukoisia vitamiineja. Kehnon varastoitumiskykynsä vuoksi vesiliukoisia on suositeltavaa saada päivittäin, sillä niiden liikasaannin riski on pieni, koska liikamäärät elimistömme erittää itse pois. Rasvaliukoisia vitamiineja taas varastoituu elimistöömme yleisesti maksaan tai rasvakudoksiin, jolloin kehomme ottaa niitä käyttöön tarpeen vaatiessa. Ylisaannin riskiä normaalissa ruokavaliossa ei ole, mutta esimerkiksi monien eri ravintolisien käyttö samanaikaisesti voi aiheuttaa sen, että rasvaliukoisia vitamiineja saadaan kerralla liikaa. Siksi onkin tärkeää huomioida, mitä vitamiineja ravintolisämme sisältävät ja missä muodossa!
